keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Siivouspäivä

 "Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi." (Muumipappa)



Tänään sen sitten sain aikaiseksi! Hyvä minä -jonkunhan minuakin on joskus kehuttava ja tämä oli se hetki.   

Tein suursiivouksen ufo/mitä ihmettä juttuihin. Tulossa on aikamoinen kuvapläjäys. Pahoittelen sitä jo näin etukäteen.



Tässä ufoja kerrakseen. En laskenut niitä, mutta...

...vapautuneiden puikkojen ja silmukkamäärien perusteella niitä kyllä riitti. 

Nämä kaikki lähtivät suoraan roskiin. Mukana mm. valmis mutta mielestäni liian pieni huivi, sekä eräs villatakki, josta piti tulla joululahja ystävälle, mutta keskenkaiken keksin, ettet hän siitä ehkä pitäiskään ja ainakin se olisi liian kuuma. Vain yksi hiha olisi ollut jäljellä, mutta en kertakaikkiaan sietänyt sitä silmissäni. 


Mitä kaikkea kesken olikaan?


Kolmet sukat, kahdet NuorelleMiehelle ja yhdet NuorelleNaiselle.
En muista mitä lankoja tuossa on,

Vihreästä mytystä tulee minulle paita. Vain puoli hihaa jäljellä+huomasin haluavani helmaan lisää pituutta. Ja sinivalkoisesta tulee jotain pienelle miehelle ;)

Usko tai älä Möykkyseni niin sun VitaminD valmistuu vielä tulevan kevään aikana. 

Sinisessä pussissa on NuorenlleMiehelle tulevat sukat ja ihanassa kissapussukassa puolestaan NuorelleNaiselle :)

Yläkulmassa näkyvä kissapussukka pitää sisällään minun vihreän paitani ja farkkupussukassa puolestaan majailee VitaminD. Kukkapussukassa on paidan alku itselleni. Sen kudon jälleen ilman ohjetta, kuten yleensä aina. Ja lankana on Louhittaren Luolan Väinämöinen

Jäljelle jäi epämääräinen kasa lankoja. Aivan huippulankoja jotka tietenkin unohdin kuvata. Ja sitten tämä kasa jossa on langat joista en todellakaan tiedä tulenko ikinä kutomaan mitään, mutta laitoin ne nätisti pussiin odottamaan parempia aikoja. 





Nyt on kello jo vaikka kuinka paljon ja bloggaaminen tuntuu oudolta, kun tällä kertaa teen sen läppärillä, kun yleensä käytän tablettia. Jostain oudosta syystä tabletti ei suostu ottamaan kuvia vastaan tänne niin kokeilen sitten näin.

Kirjoitusvirheitä varmaan löytyy paljon, johtuen osittain siitä, että silmäni on niin heikot, etten edes rillit päässä näe mitä kirjoitan. Tabletilla sitä ongelmaa ei ole, kun voin laittaa rillit sivuun ja ottaa tabletin tarpeeksi lähelle silmiä.
Kiva olla likinäköinen :/

No niin, nyt on käynyt ilmi, että 100 päivää peräkanaa bloggaus ei onnistu, mutta yritän ryhdistäytyä kunnolla, mitä nyt podcastien katsomiselta ennätän.
Ihminen on työkyvyttömyyseläkkeellä eikä kuitenkaan saa mitään aikaan. Hyi!!!


Langat on KonMaritettu, oiskohan huomenna vaatteiden vuoro?




Kommentteja otan mielelläni vastaan, vaikka tiedän, että teillä ei ole tapana niitä jättää,. Please, 
"näyttäytykää" niin pystyn miettiä mihin suuntaan blogiani vien tai annanko jatkua vain tämmöisellä kummalla höpötyksellä.



KIITOS KUN KÄVIT !



Love     Pia-Marina





.













tiistai 3. tammikuuta 2017

3/100. Ufoilua

Hänellä oli suuri suku ja paljon tuttavia, katsos, tuttavia voi olla kuinka paljon tahansa, vaikka ei olekaan yhtään ystävää.

-Nuuskamuikkunen


Mulla on tapana innostua!
Innostua jostain -yleensä langasta tai ehkä jopa ohjeesta, vaikka olen huono seuraan ohjeita. Niinpä sitten aloitan työn toisensa jälkeen ja sit niitä ufoja pyörii nurkissa.

Ajattelin tänään esitellä kaksi ufoa jotka molemmat ovat monta vuotta vanhoja.Nämä ovat ainoat jotka tiedän tekevänivielä joku päivä valmiiksi. (Usko pois Möykky 😍)

Sitä ennen ajattelin kertoa mitä oon suunnitellut.
Tänä vuonna puikoillani saa yhtä aikaa olla yksi isompi työ sekä yksi pikkutyö. Hmmm, vaikeaa hän se tulee olemaan.
Ensin teen kuitenkin inventaarion. Kaivan esiin kaikki ufot ja katson onko niistä yksikään sellainen, jonka tiedän tekeväni loppuun asti. Tuskin! Niinpä nappaan niistä puikot irti -jee- puikkoja vapautuu! Sitä heitän ufot roskiin!. Tai no, langasta riippuen voin purkaa koko paskan... Ja mä vihaan purkamista!!!

Nyt näihin ufoihin...

Vanhempi ufoista on Kamilla Svanlundin Solution!
Kertakaikkisen IHANA huivi, mutta.... Oon takunnut pitsikuvion kanssa alusta asti ja ystäväni Mikka on auttanut mua sen kanssa jotain miljoona kertaa.
Nyt olen jämähtänyt kohtaan jossa pitsikuvion pitäisi vaihtua toiseen ja kuitenkin olen saanut viimeiselle kierrokselle virheen johonkin kohtaan.... Pitsikuvion purkaminen ei ole niitä kaikkein mukavimpia hommia.. 😣 



Toinen on Vitamin D. Olen itselleni kutonut yhden. Se on ehdottomasti lempineuleeni! Haluaisin itselleni vielä toisen, valkoisen, mutta ensin tämä joskus valmiiksi. Ohje on muuten Heidi Kirrmaierin.



Kuvasin ufot tietysti, mutta syystä jota en tiedä ohjelma ei anna ladata niitä. Yritän huomenna ratkaista ongelman ja lisätä ne sitten.

Jäljellä on enää.....                HYVÄÄ YÖTÄ!







maanantai 2. tammikuuta 2017

2/100 Hillokellari

Näin synkkä en ole ollut pitkiin, pitkiin aikoihin. Tietenkin suuren juhlan jälkeen  tuntuu aina jollakin tavoin surulliselta - mutta tämä on jotakin muuta.
Tuntuu surulliselta kun metsä on äänetön ja auringonpaiste harmaa.
- Nuuskamuikkunen


Olen vakuuttunut, että meistä jokainen hilloa lempilankojaa -kuka pidemmän kuka lyhyemmän aikaa.

Tänään ajattelin esitellä muutamia omia marinoitumassa olevia aarteitani. Kävin päivällä kuvaamassa langat ulkona, mutta sen verran synkkä päivä on ollut, että kuvat oli ihan yhtä huonot, kuin nämä äsken ottamani.

Yhteistä näille langoille on se, että ne ovat käsinvärjättyjä.

Yksi lempivärjäreistäni löytyy pohjoisruotsin Törestä!


En voi muuta kuin suositella, että klikkaa itsesi Rät och Avigin kauppaan, tilaa rohkeasti jotain mieleistäsi lankaa ja tulet huomaamaan, etten turhaan kehunut.

Näistä taitaa tulla huivi :)












Itse olen myöhännäisherännäinen  Louhittaren  Luolatnn lankojen suhteen, mutta nyt olen rakastunut  😍

Kaikki nämä langat ovat Väinämöistä.


Tilhi




                        Kesä 1




Viikonloppu




Muistelin, että ostin tätä punaista värissä Unikko 3 vyyhtiä, mutta pussissa oli vain nämä 2!

 Whaaaaat???

Mutta -huh! Sen verran jostain kumman syystä juuri tänä iltana muisti toimi sen verran hyvin, että muistin aloittaneen paidan tästä.
No se taitaa mennä purkuun, koska kolme vyyhtiä ei mitenkään riitä kokoiselleni ihmiselle paidaksi asti.



Viimeisenä vaan ei vähäisempänä


Punatulkku

Voishan vaikka punaisen kaveriksi ottaa muutaman näistä... Pieni ajatus syntyikin jo ☺



KIITOS käynnistäisi!



                                         

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

1/100








 Olen näköjään yllytyshullu...

Pari ihmistä kysyi jos alkaisin pitämään neulepodcastia, Juu en todellakaan!
Ensinnäkin en kestäisi nähdä naamaani tubessa, toisekseen taitoni ei riittäisi editointiin ja kolmanneksi olen invaliditeettini vuoksi hidas kutoja enkä osaa kuvitellakaan, että ketään kiinnostaisi minun höpinät.

Ihan hyväksyttävät syyt eikös vain?

Minulle annettiin vaihtoehto -herätä blogi eloon, kirjoita jotain pientä 100 päivää peräkanaa... Ei tule olemaan helppoa,mutta kokeillaan...

MUTTA aiemmasta poiketen en halua kirjoittaa vain itselleni. Haluan kommenttikenttään  vuorovaikutusta. Siis kommentoimaan ahkerasti että saadaan keskustelua aikaan.

Tästä siis lähtee kirjoitettu podcast käyntiin:


Tänään tartuin viikon tauon jälkeen neulepussukkaan... (Sorry kuvien huono laatu,  kuvaa nyt tässä illalla kun pimeää on niin sisällä kuin ulkonakin :/ )

Lempipussukkani





Vetimessä kiinni pussukkaan sopiva puikkomittari


Pussukan sisältä löytyy aktiivisin wippi

Sukat perheen nuorelle miehelle. Valitettavasti en osaa sanoa mistä langasta näitä
kudon, kun olen kerinnyt langan tiedot sisältävän lappusen päälle.
Fingerin vahvuista lanka kuitenkin on.

Ja ensimmäinen sukka on valmis -jee! Huomenna varmasti toinenkin!


Täytyy hän minunkin esitellä päivän muki, eikös?
Sain tämän nuorelta mieheltä lahjaksi. Kauan olen tästä haaveillut, mutten ole raaskinut ostaa..



Tänään on neule katsomossa ollut tanskalainen sarja Rita. Viihdyttävää...















keskiviikko 24. elokuuta 2016

Lahjuksii...

        

                    Se oli aivan tavallinen kettu,
             samanlainen kuin satatuhatta muuta.
                 Mutta minä tein siitä ystäväni
           ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.

           (Tuntematon)


Tästä tulee vähäsanainen postaus, syystä josta saatan kirjoittaa huomenna tuonne cerppi puolelle.. Tai sitten en. En tiedä vielä...

Sain tänään syyn käydä postissa. Tiesinkin toki, että se on tulossa, mutta siitä huolimatta jännitti että mitähän paketti pitää sisällään..



 
Se hetki kun saa pakettiin tarttua on niin mukava. Ja kuten minulla on tapana niin koitin ensimmäisenä  löytää kortin eikä tälläkään kerralla tarvinut pettyä. Katsokaa mikä ihana mirri pariskunta <3

Tunsin jotain kankaista käsissäni ja siinä vaiheessa olikin sitten pakko katsoa äkkiä mitä siellä oli. Ja Iiiiiikkkkk -Ihanaa..

Tetran mallinen projektipussukka, vielä juuri siitä samasta kankaasta jota olin edellispäivänä näyttänyt puolisolleni että tarvisin tuota kässypussukkaan. Ja nyt sainkin sen. Jee! Tässä tulee asustamaan aina se tärkein kudin, josta missään nimessä ei saa tulla ufoa. Vaikka ei niitä nykyisin paljon ole. Kohta taas on, meinaan :



Elämäni ekat kunnon klitter langat. Vähänkö oon joutunut tappeleen itteni kanssa, että en heti tarttunnut puikkohin, mutta ajattelin, että noin ihanien lankojen kyseenolleessa mietin tarkkaan mitä teen.
Sen olen päättänyt, että tuosta lilasta eri sävyineen tulee sukat mulle! Ihan mun ikiomat!!  Ja ruskean ajattelin käyttää pipoon.. Onko pystyyn kuollut idea?




Kovin on söpö muistikirja.
Näppärän kokoinenkin. Ja nauruun purskahdin, kun näin että siinä on ruudutus..
S
wappikaverini sai myös ruudutetun vihkon :)
















Myöskään kissakavereitani ei ollu unohdettu. He saivat omat herkkunsa ja minä omani. Ne vaan ei ehtinut säilyä iltaan asti.. Siis Fudgea... Ei sitä vaan voi olla syömättä vaikka kuinka ois päätt.änyt että ei karkkiin koske...



Lämmin kiitos AnnieFin <3

tiistai 16. elokuuta 2016

Eihän kesä vielä mennyt, eihän?

Jos uskot, että osaat, sinä osaat. Ja jos uskot ettet osaa, olet oikeassa.— Mary Kay Ash

Herranen aika, kuinka pitkä aika viime kerrasta blogitekstien parissa onkaan... Syytän kesää, vaikka totuus on, että mulle tuli ähky ja epätoivo.. Miks tätä kirjoittaisin, juu vieläkin itselleni. On ajatuksena kiva kun tiedän pystyväni palaamaan jonkin työn pariin vaikka kolmen vuoden kuluttua. Vaikka nyt
 olenkin täällä bloggerissa, niin kyllä sillointällöin käyn katsomassa vanhoja juttuja wordpress ajalta..

Mulla on kesä mennyt enemmän ja vähemmän kipuillessa, siitä ei sen enempää täällä, ehkä tuolla cerppipäiväkirjassa sitten kunhan saan tämän postauksen valmiiksi.

Apuna mulla on vesi ja silmätipat :)

Mä oon jäänyt aivan koukkuun niin suomalaisiin kuin muihinkin neulepodcasteihin. On mulle tullut sellaisia suosikkeja, että kun puhelin piippaa sen merkiksi, että joku on laittanKappaut uuden pätkän esille niin silloin jää kaikki hommat käsistä ja ryntään katsomaan postausta. Yleensä puhelimella... 
Pitihän mun kokeilla filmata pikkupätkä itsekin.. Juu ei! Ei todellakaan ei! Kissat juoksi koko ajan edessä, mä näytin rumalta, kiroilevalta läskiltä. Mikä tietenkin olenkin, mutta että sitä vapaaehtoisesti katsoisin niin ei tuu kesää. Ei, ei, ei...

Sitten ajattelin, minä kun oon semmonen höpöttäjä niin voinhan minä blogata kuin kuvaisin.
Tai siis en voi, mutta jotain sinnepäin.

Lempimuki näkyykin tuossa ylhäällä. Kurkataanko mitä mulla on aktiivisena?
Niitä on kaksi. Juu-u, ihan totta. Yleensä on yksi ja sitten semmoset vaivaset parikymmentä ufoa pitkin kämppää.

Tytär toi mulle kirjastosta Veera Välimäen Huivileikki-kirjan ja valitsin sieltä puikoille Kappan. Mulla vaan on pakko olla sellainen työ puikoilla, jota voin kutoa vaikka silmät kiinni.. Se on nyt puolessa välissä. Noin 1,1m pitkä :) Ihana, tykkään sikana <3



No sukatkin tietenkin voi.. Mutta nämä NuorelleMiehelle tulevat sukat olivat hieman unohdettuna kuukausia, mutta sitten kun keksin laittaa ne nahkaiseen pussukkaan niin jopa alkoivat edistymään. Viikatteiksi kutsun sukkia kun aina kun tartun niihin niin laitana Viikatteen soimaan... Älä kysy miksi. En tiedä sitäkään..

Toinen ihan oikeasti aktiivinen on "salaisuus"... Ei oikeasti, mutta kun me tärkeän ystävän kanssa päätettiin, että saamme ne suunilleen samaan aikaan valmiiksi niin enhän minä voi kertoa mikä se on. Enhän?

Tänään en ole siihen koskenut, kun olisi pitänyt kuvata siitä yksi pätkä ja lähettää ystävälle ja kysyä näyttääkö vähääkään oikealta. Ja oon pikkusen lääkepöllyssä ollut koko päivän niin ei todellakaan kannata tarttua työhön jossa pitää jotain, vaikkakin vähän, miettiä. 

Hmmm... Toinen pikkasen vähemmän aktiivinen on mukavasti lähellä Ikean pussukassa aivan tyytyväisenä. Hän tietää, että pian tartun häneen taas. Siitä tulee paita minulle itselleni. Jälleen ylhäältä alaspäin aloitettuna..


Mietin, että mahtaakohan mahtua päälle, mutta sovituksen tehtyä huomasin, että hyvin istuu. :)

Kissa-assarit jahtaa kärpäsiä niin tehokkaasti, että mulla menee hermot..


Mietin jos tänä iltana, en katsoiskaan Screamia Netflixistä vaan tarttuisin kirjaan joka mulla on lukuvuorossa. Se on: Mördaren i folkhemmet. Olen niin alussa, etten osaa sanoa mitä siitä pidän, mutta jos kirjan omistaja Mummuni (91.v) sanoi että se on hyvä niin sen on pakko olla. NuoriMies osti kirjan Mummulle synttärilahjaksi ja vanha rouva luki sen muutamassa päivässä.

Paitsi, että mä haluun tarttuu Kappaan..
.


 

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Lankapornoa :)

Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota.— Tove Jansson

Viikkoon mahtunut kaikenlaista pikkukivaa...



Vappu se keksi, että voisi nukkua huivin alla :)  Ihan hassu tyyppi. En ole ennen nähnyt kissaa joka noin aktiivisesti etsiytyy peiton alle.

Tosiaan, sain huivin valmiiksi (ehkä) Vielä se on pesemättä ja pingottamatta..



Lanka on Zekda´s Dippinsin väri Afrikka sarvikuonojen maa.
Vasta pingoittamisen jälkeen näen pitääkö huivia jatkaa, koska ainakin tällä heltkellä näyttää siltä, että se olis turhan pieni, vaikka pienen huivin olikin tarkoitus kutoa.


Lankaa minulle tuli paristakin paikkaa.. 



Tämä on minulle ihan uusi tuttavuus. Ja minkä värinen. Wow!!!


Upea vai mitä?



Tämä laatikko piti sisällään jotain mitä en ikimaailmassa uskonut hommaavani. Olen lähes kyllästymiseen asti ruskealla ja harmaalla kutova tyyppi. No 
Vitamin D. oli poikkeus, se on keltainen.


Mulla vaaleanpunaista!!!

Todella outoa, mutta jotenkin tuo väri vaan ilmoitti, että se haluaa osaksi mun seuraavaan -ylähäältä alas-paitaan. (Niin kuin joskus muulla tavalla paitoja kutoisinkaan) Olen muutaman neuleystävän kanssa miettinyt miten paidan toteuttaisin. Harmaita on 5 vyyhtiä ja pinkkejä 10. Täytyy varmaan kaivaa värikynät esille ja piirtää muutamia ajatuksia paperille ja katsoa miten ne toimivat. Jännittävää!

Ideoita lankojen suhteen otetaan vastaan...