torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen

Niin se sitten tämä vuosi lyödään pakettiin.

Päätin eilen, että lankakorit on siivottu ennenkuin uusi vuosi alkaa ja niinpä sitten tartuin tuumasta toimeen. Jälleen kerran havahduin siihen, että mulla ei ole edes pienesti suurta lankavarastoa.
Päätin, että otan The Langat pois kaapin kätköissä olevista muovilaatikoista ja laitan ne jonnekin missä niitä voi käydä helposti silittämässä, nuuhkimassa ja ihailemassa.
Loput langat saavat jatkaa oloaan komerossa.

Päätyivät NuorenMiehen tänne jättämään muovilaatikostoon missä niiden onkin hyvä asustella...


                 ... Oi mitä helmiä siinä onkaan...

Henkäyksen ohuita huivilankoja jotka ovat kuin luotuja kolmiohuiveihin.
Ehdoton tulevan kesän projeksti nro. 1.







Takki, huiveja, kämmekkäitä ja sukkia näen näissä laatikoissa. :)



Myös ompeleminen on monen vuoden tauon jälkeen alkanut kiinnostamaan. Kiinnostus lähti tuosta hirvikankaasta. Näistä kahdesta on tulossa pari juttua, toivottavasti mukavia juttuja. 



Mahtaakohan nuo hirviä ollakkaan? Suloisia kuitenkin!



Se syksyinen neuleleiri, joka jäi mun kohdalla vähän vajaa vuorokauden mittaiseksi CRPSn takia.. (Shit -vieläkin se ketuttaa)..

Siellä aloin kutomaan villatakkia hyvälle ystävälleni joululahjaksi. Olisihan se pitänyt arvata, että kun leiri meni mönkään niin menee lahjan aikataulukin mönkään. En saanut valmiiksi en. Hihat puuttuu vielä :/


Kyllä tuosta taitaa upea takki tulla.

Huomasithan Airi sukankärjen kuvassa ;)




Näinpä siis toivotan Teille jokaiselle 

Mitä Parhainta Uutta Vuotta 2016

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Puutaheinää ja asian (vähän) vierestä

Jos maailma muuttuu muhennokseksi, on Hemulista ehkä hauskempaa, ettei hän tiedä sitä etukäteen.
-Nuuskamuikkunen

Nuuskamuikkusen viisaus sopii tähän päivään. 
En sitä vielä aamulla olisi uskonut, mutta kuten niin monesti aiemminkin päivä yllätti edetessään ja muotoutui ihan mukavaksi.

En saanut sukkaa kudotuksi valmiiksi, enkä ystävän joululahjaa etenemään ( mahtaakohan saada lahjaksi kuvan, jossa lukee : lahja puikoilla, valmistuu ennen ystävänpäivää ;) 

Näiden edelle meni pipo jota aloin nyt illalla kutomaan tyttärelleni ihan syystä että hän mainitsi hukanneen piponsa.






Lankana on  jokin Novitan langoista
vyöte kun oli irronnut niin ei muistikuvaa mikä lanka tää on. Ja on mukamas niin työlästä sitä tähän aikaan illasta alkaa Novitan sivuilta katsomaan.
Mitään varsinaista, tai siis ei sit minkäänlaista ohjetta mulla ei tähän ole, kunhan mutu-tuntumalla tikutan menemään.



Resorin (kuvan vasemmassa reunassa pystysuuntaisesti, logiikka huipussaan) kanssa kikkailin kuitenkin sen verran, että kudoin 2o, 2n kuten yleensä, mutta resorin kaksi viimeistä krs kudoin 0,5mm suuremmalla puikolla. Pienipäinen likka mulla ;)

Tässä vaiheessa ilta on jo sen verran pitkällä, että teki mieli vaihtaa puikot koukkuun. Koukkuun siksi, että päätin haluavani jouluksi vihreät tiskirätit.





Ei oikein tää pimeän aika anna armoa edes valokuvatessa ja laiskottaa sen verran, etten viitsinyt alkaa keplottelemaan valoviritysten kanssa.

Huomasitteko muuten virkkuukoukun? On mun ehdoton lemppari! Oon jesarilla tuunaillu sen vammaisiin näppeihini paremmin sopivaksi.

Monentenakohan (onko toi oikea sana?) jesari muuten ois maailman parhaiden keksintöjen listalla? Kuuluis olla aika korkealla! Mun lista alkais näin... 
1. Penisiliini
2. Astmalääke
3. Sähkölämmitteinen peitto
4. Lentokone
5. Jesari



MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA ♡


♥ Pia-Marina




torstai 26. marraskuuta 2015

Petipäivänä

"Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä jotka tekevät työtä ja raatavat. ja mitä hyötyä siitä on. Eräs sukulainen luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (Juksu)



Eilen lupailin, että kerron tänään mitä puuhailen silloin, kun vammani pakoittaa minut petipotilaaksi. Sellaisia päiviä kun on, että jokainen pienikin liike tuottaa sellaista tuskaa, että liikkumisesta vessaa lukuunottamatta on turha edes haaveilla.

Kaikki minut tuntevat tietävätkin puuhasteluni silloin.
Aivan häpeilemättä kehtaan tunnustaa, että olen auttamattomasti tv:n orja. Viime viikolla tuli vietettyä tunti jos toinenkin ei tv:n vaan tietokoneen edessä.


Katson tv1:n aamutv:tä ja sen jälkeen uusintana tuleva puoli 7 on mun suuri suosikki. Aamuna eräänä siinä sitten haastateltiin näyttelijä Matleena Kuusnimeä. Mainitsivat sarjan Koukussa (tv2 ohjelmistossa) ja mä ajattelin heti, että ei hitto -se on mennyt multa kokonaan ohi. Ei ollut, lieneenkö vasta kaksi jaksoa tullut. Minä tietenkin nappasin koneen ja katsoin, josko sarja löytyisi Areenasta. Löytyi!

Katsoin ensimmäisen jakson heti, katsoin toisenkin minkä jälkeen keitin pannullisen kahvia ja katsoin vielä muutaman jakson. Oikeastaan katsoin koko sarjan lähes yhdellä istumalla.
Päätösjakson jälkeen ajattelin, että tämä ei voi olla tässä vaan toisen tuotantokauden on tultava. Aika näyttää tuleeko.

Ja siis... Onhan miespääosan näyttelijä Tommi Eronen niin miehekäs!!!

Katsoin myös elokuvan vuodelta 2010. Elokuva oli nimeltään Sovinto. Oletteko nähneet sen? Ellette niin suosittelen. 

Onhan noita tv-sarjoja joita katson lähes pilvin pimein, mutta loppuviikosta oli katseluvuorossa sarjan The Affair toinen tuotantokausi mitä käsittääkseni ei suomessa vielä ole näytetty. Koukuttanut kovasti.


Tänä iltana en ole juurikaan tv:tä katsellut vaan olen kuunnellut kirjaa ja kutonut. Sekin on mukavaa. :)

Huomasitteko yläpalkkiin tulleen laatikon CRPS ja minä?
Vielä siellä ei ole tekstiä, mutta tarkoituksena on huomenna kertoa hieman millaista elämäni cerpin kanssa on. 



Tulkaahan kurkistelemaan!



<3   Pia-Marina




keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kolmas kerta toden sanoo

Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä." - Edwin Way Tele



Aina välillä on vaikea uskoa, että käsitöitä on tullut tehdyksi monta vuosikymmentä.
Otin  mustan seiskaveikan käteeni ensimmäisen kerran jo pari kuukautta sitten tarkoituksena kutoa lupaamani sukat enolleni...

.... aloitin, kudoin, virheen huomasin ja työn purkasin...
... aloitin uudestaam, liian leveäksi havaitsin ja purkasin..

Kolmannen kerran aloitin tänään ja hyvään alkuun pääsinkin. Tähän asti vaikuttaa hyvältä. Helppo oli kutoa kera ystävän ♡



Suuri päätös on tehty! 
Ei Enää Ikinä mustalla langalla kutomista muualla kuin auringon alla. Eihän tuota pirulaista näe kutoa. Sukat kudon kuitenkin loppuun.



Olen vammastani johtuen kämmekkäiden (villasukkien ohella) suurkuluttaja. Niitä ei ole koskaan liikaa eikä edes riittävästi.
Tällä kertaa kudo  kämmekkäitä jälleen  Annbritin värjäämästä langasta.
On vaan niin herkku väri tuossa langassa!!!


Minähän en tänä vuonna päässyt kässämessuille, kun olin edellisyönä kotiutunut etelä-ruotsista.
Asia sapetti mua ihan pirusti ja kirosinkin koko cerpin alimpaan helvettiin.. Eipä se mihinkään lähtenyt, mutta sain palasen messuista, kun ystäväni  toi minulle pienen joulukuusenkoristeen. Lemppariksi muodostui heti!


Kertakaikkiaan suloinen! Kiitos Mikka!♡


Huomasitteko muuten, että olen lisännyt blogiin uuden sivun...
Sinne alan keräileen linkkejä blogeihin joissa minä vierailen. Laittakaa kommenttikenttään lempiblogejanne niin minäkin saatan löytää uusia kiinnostavia blogeja. :)

Nyt lienee aika heittää tabletti kädestä, tarkastaa jos löytyy kirjoitusvirheitä (juu taas kirjoittelen lääkepöllyissä täällä ;) 

Huomenna kirjoittelenkin sitten siitä, mitä touhuan silloin kun olen täysin petipotilaana..

Hyvää yötä tällä erää★

♥ Pia-Marina




torstai 19. marraskuuta 2015

Ketuttaa ja pahasti

Jos toivoa ei olisi, sydän särkyisi." - Thomas Fuller   

Aika on kulunut kuin siivillä.. 

Vasta juuri oli heinäkuu ja sen jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen..  

(Miten hitossa mä saan tuon punertavan taustan pois tästä takaa??)


Olin ruotsissa viikon ja nyt olen ollut kotona jo lähes viikon, eikä kroppa vieläkään anna armoa vaan cerppi on jäytänyt ja pahasti. Sen siitä saa kun on tyhmä pää niin kärsii koko ruumis.

Olisi pitänyy malttaa levätä päivittäin siellä, muttta kuinka olisin voinut, minähän halusin olla serkkujeni ja muiden sukulaisten kanssa niin paljon kuin mahdollista.. Juu ja univelkaakin tuli. ;)

Napattiin rakas tyttäremme kyytiin tänään  ja painatettiin uimahalliin pitkästä aikaa. NOT GOOD IDEA AT ALL!!!


Mulla pikkasen pätkii aikatulu kaikkien kutoamsten kanssa ja tänään  jouduin paskakäsieni takia jäädä pois keramiikasta, viime viikolla olin siellä ruotsissa eli 2vk peräkkäin pois keramiikasta mikä tarkoittaa sitä että hommat kusee ja pahasti sielläkin päässä... 


Mikään ei vaa onnistu nyt!  Kertakaikkisen paska syksy!! Sekin kertoo siitä, kun olisi kova tarve kirjoittaa ja ainut mitä saan aikaiseksi on muutama sana tyyliin ranskalaisilla viivoilla paitsi niitä viivoja ei ole. 


Näin aasinsillan kautta ranskaan ja Pariisiin...

Järkyttävää kertakaikkiaan!            Mutta vaikuttiko tapahtunut sinun elämääsi? Muuttuiko matkasuunnitelmat? Aloitko tuntemaan turvattomuutta? 


















sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Anteliaisuutta on antaa enemmän kuin voi, ja ylpeyttä on ottaa vähemmän kuin tarvitsee.— Runoilija Kahlil Gibran (1883-1931)
Pitkästä aikaa muutama sana käsitöistä.Kovin on hitaasti kutominen sujunut ja sekös mua hermostuttaa. Mä haluaisin kaikki valmiiksi heti tyyliin eilen. Nyt on se aika vuodesta, että pipoille alkaa olla tarve. Perheen Nuori-Mies kävi kahvilla tässä päivänä eräänä ja kertoi hukanneensa pipon jota eniten käyttää. Toki hänellä on pipoja muitakin, mutta saman päivän iltana muistin, että minulla on vielä muutama kerä sitä samaa lankaa mistä olin kadonneen pipon kutonut. (Juu, täällä ruotsinkielisellä pohjanmaalla me kudotaan silloinkin, kun neulomme ;) Illan mittaan sitten aloin hänelle uutta pipoa kutomaan ja seuraavana päivänä neuletreffeillä se sitten valmistuikin... Ja aavistuksen liian isona. Peittyypä korvatkin kunnolla hänen fillaroidessa töihin ja takaisin. Mutta mutta... Joskus on pipon syytä olla pienempi ja koska lankaa vielä oli niin kudoin sitten sen pienemmänki. ♡


Myös itselleni on pipo valmistunut jo aiemmin,  mutta lankojen päättely jälleen kerran sotki "aikataulun".
Mä niin rakastan tuota oksakuvioo tuossa alareunassa!
Kiitos avusta Airiseni! Olet kovin ♥



Ööh, kuten niin monta kertaa ennenkin itselleni kutoessa jää viimeistely =kostuttaminen ja pingoittaminen väliin ja pipo pääsi käyttöön heti päättelyiden loputtua. Me like!!!

Tänään olen istunut tietokoneen edessä tai oikeastaan tietokone on istunut pöydällä mun edessä erään todella rankan urheilun vuoksi.


Palaan jälleen Nuoreen-Mieheen.. hän on pelannut uppopalloa jo monta vuotta ja saavuttanut nuorten sarjassa sekä pm, että sm-mitaleita myös em-mitalin. Eilen hän lähti Hämeenlinnaan, josta uppopallon eurooppa-liiga pyörähti käyntiin. Tällä kertaa miesten sarjassa. Ja pakko on äidin ylpeydellä sanoa, että hienosti hän jaksoi niiden "aikuisten-äijien" kanssa vääntää siellä 4m syvyydessä. Ja mikä tärkeintä, hän viestitteli, että päivä on ollut kiva eikä tällä kertaa ole ottanut paljon osumaa eikä ole rikkonut paikkojaan.
Uppopallo piirit on aika pienet ja osa pelaajista pelaa useammassakin joukkueessa. Niin myös Nuori-Mies. Tämän liigakierroksen hän pelaa moskovalaisessa Betta-joukkueessa.

On tuo vaan hurja laji en muuta osaa sanoa..

Loppuilta tässä kuluukin tv:n edessä. Katseluvuorossa jälleen kerran


Oiskohan tässä höpötystä tarpeeksi?  Juttelin perheen Nuoren-Naisen kanssa puhelimessa juuri ja hän muistutti, että hän ei pääse kommentoimaan blogiani. Whaaaaat????
Pitää katsoa jos löytäisin siihen jonkin syyn ja jos jostain kumman syystä osaisin asialle jotain tehdä. Seuraavaan kertaan siis.. Pitäkää huoli itsestänne!



♥ Pia-Marina


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Minä ja cerpin pirulainen

Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi samasta asiasta, ei ole enää varaa tuomita muita.— Tommy Hellsten

Oon viime päivinä miettiny paljon itseeni ja mun cerppiä.Ollaan jo pitkän aikaa, monen monituista vuotta kuljettu "käsikynkkää" riippumatta omasta tahdostani. Mietteet lähti siitä, kun juttelin viimeisimmän pomoni kanssa. Siitä on jo 5,5 v, kun olin työelämässä mukana. Sitä ennen olin vuoden töissä, juu ja siitä vuodesta varmaan 40% sairauslomalla. Kun olin ollut jotain vuoden-pari pois töistä (siis ennen tätä jaksoa) olin työkokeilussa niin omassa kuin konttori työssä. Ei tullut mitään ja jossain vaiheessa sitten olin työklinikalla tutkimuksissa jossa mut todettiin työkyvyttömäksi ja tässä mä kuitenkin olen... Jälleen kerran jättänyt eläkepäätöksestä valituksen.
Mä niin en jaksa tätä enää!!
Miten pystyn kertoa kuinka kovat kivut mulla on? Voin kertoa sen miten kivut invalidisoi minut, mutta sekään ei riitä.. 
Mä oon jotenkin kyllästynyt siihen jatkuvaan selittelyyn miten ja miksi voin mitenkä voin. Helpompaa on olla kokonaan hiljaa tai vastata kyselyihin voinnistani vain "ok päivä kerrallaan"...
Oon jaksanut kyllä iloitakin! Fb:n crps ryhmä on iso henkireikä mulle. Ja onpa sieltä löytynyt muutama henkilö kaverilistalle myös. Ellet sinä ole löytänyt tietäsi sinne niin tulehan mukaan!On hienoa kun voi jutella asioista sellaisten henkilöiden kanssa jotka puolesta sanasta ymmärtävät mistä puhutaan.
Tän syksyn aikana oon ymmärtänyt paremmin kuin koskaan sen kuinka stressi vaikuttaa cerppiin. Maailman kamalin syksy!!Kunpa olisi jo joulu niin pian olisi tammikuu ja alkaisi päivät pitenemään.. Ensi vuodesta tulee varmasti paljon paljon parempi, kuin kuluva vuosi. Huonompaa ei voi tulla.Korpeaa *keleesti, kun cerppi pilasi syksyn neuleleiri ja nyt jää tampereen kässämessut väliin, mutta joulun jälkeen voi alkaa jo odottamaan kevään neuleleiriä ;)
Ensi viikolla hyppään lentokoneeseen ja lähden etelä-ruotsiin KarlshamniinVaikka matkan syy on suru-uutisesta johtuva niin pakko on tunnustaa, että on kiva päästä sinne monen vuoden jälkeen. Ja pääsen samalla viettämään lähes viikon kummityttäreni kanssa. ♡
Mitenkähän matkaan osaisi valmistautua? En kuitenkaan malta siellä mennä makaamaan tarpeen tullen... Varoitin Ukko-kultaa, että taitaa mennä makoiluksi kun tulen himaan.
Miten Te toimisitte? Malttaisitteko levätä riittävästi?


                                  <3  Pia-Marina

tiistai 20. lokakuuta 2015

Iloa elämään...

Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää.
- Laurence Sterne




Jokainen meistä on varmasti tuntenut itsensä ahdistuneeksi edes joskus. On helppo olla mieli matalana, mutta voisiko olla niin, että päivittäin löytäisi ympäriltään kauneutta, jotain mistä olla kiitollinen ja jotain mistä tulla iloiseksi?

Mulla on parina päivänä ollut todellakin vaikea löytää mitään kivaa ja tämä vain siksi kun kävin hammaalääkärissä. Mä oon vähän hankala potilas siellä. En kyllä suutani aukaise ennenkuin hammaslääkärillä on ensimmäinen puudutuspiikki kädessään. Tällä lertaa neula tökättiin viiteen eri kohtaan.
Hienosti ja täysin kivutta saatiin paikka vaihdettua, mutta sen jälkeen kun puudutus alkoi hellittään heräsi hermosto ja oli kuin koko kropan kaikki hermosäikeet olisi tulessa.. Ei hyvä, ei ollenkaan. 

Aamulla päätin, että tästä päivästä löydän jotain kivaa kuin myös jotain mistä tulen iloiseksi. 
Ja löysinkin, täysin vaivatta.

Kivaa oli se kun sain kun sainkin pipon kudottua valmiiksi (siitä lisää myöhemmässä postauksessa)
Jan iloa sain tällä kertaa väreistä kuten niin monesti aiemminkin ♥



Oih, mitä lankagodista ♡♡♡  
Nämä muotoutuvat sukiksi kunhan raaskin vyyhteihin koskea. Mikäli sinä kudot tai haluat ilahduttaa jotain ystävääsi esimerkiksi jouluna ;)  Niin Suosittelen ihanan Annbrittin käsin värjättyjä lankoja, mitä nämä omanikin ovat. Löydät ne täältä---> Butik Rät & Avig


Värit on asia mikä tuo minulle aina iloa. Vahvat perusväri vaan ei pastilli sävyiset.

Sain eteiseen uuden maton eilen. Tänään olen jaksanut iloita siitä jokaisella askeleella.
Huomenna laitan kuvan siitä kun on hieman parempi valaistus.

Nyt aivot hokee, että tuleeko tästä jälleen valvomisyö ja kun kerran vahvasti vaikuttaa siltä niin eiköhän ole röökin ja kamomilla teen vuoro...

Kerro sinä, mikä sinulla laittaa cerpin äkäilemään ihan tonnilla?



                                 ♥  Pia-Marina




perjantai 16. lokakuuta 2015

Perjantai-kooma

Tahtoisin toteuttaa suuria ja jaloja asioita, mutta ensisijainen velvollisuuteni on toteuttaa pieniä asioita ikään kuin ne olisivat suuria ja jaloja.— Helen Keller




Ja niin viikko taas vierähtänyt..

Jälleen ollaan perjantai-kooman kourissa.
Nuorena sitä odotti perjantaita kuin kuuta nousevaa, siitäkin huolimatta, että välillä viikonloppu meni työn kourissa. Perjantain tullessa tiesi, että jotain kivaa tulee varmasti tapahtumaan. Aika on kullannut muistot, tuskin se aina niin ruusuilla tanssia oli kuitenkaan, mutta mutta..

Päähän on iskostettu, että perjantaina siivotaan ja saunotaan. Juu, en siivoa, enkä sauno koskaan perjantaisin. Perjantaina ei mennä kylään, koska ihmisten pitää antaa siivota ja saunoa rauhassa. Enkä vieläkään kyläile perjantaisin, ellei joku vartavasten pyydä ja saa vielä puhutuksi ympäri, mikä ei ihan helpolla onnistu.


Mun perjantait kuluu aina enemmän tai vähemmän suuren kooman kourissa. En halua, uskottelen itselleni etten muka jaksa, tehdä yhtään mitään. Jos on hyvä perjantai niin päivä kuluu ihan vain puikkoja heilutellen, jos siedettävä niin kirjaa lukien ja sit kun on tälläinen -ääh, mä en jaksa mitään kooma niin mä en todellakaan jaksa mitään. Pitäiskö jaksaa?

Tänään kävin tyhjäämässä eläintenystävien kirpputoripöydän. Tänään olen hoitanyt kissojamme täydellä rakkaudellä. Tänään olen laittanut siskolle ja muutamalle ystävälle viestin ja tänään olen ollut hammaslääkärissä. Eikös tuossa ole tarpeeksi toimintaa yhden päivän osalta?

Jos vastauksesi oli kyllä niin kiitos. Jos se oli ei, niin valitan olet väärässä ;)

Perjantai koomaan tulee henkinen katkos nyt kun tv vie voiton -taas.. Vuorossa Vain elämää ja Anssi Kelan päivä. Sopii mulle!  


Pakko sopia. Tuskin tuossa ohjelmaformaatissa kuitenkaan ikinä nähdään Rammsteinia tai muutakaan mulle ihan oikeaa musiikkia. 


Eilen vielä suunnittelin niin pitkälle, että tänään kuvaisin yhden keskeneräisen neuleen, josta tulee joululahja ystävälleni. En kuvannu en, niin eipä sitten laiteta mitään muutakaan kuvaa.. Enkä enää kiusaa teitäkään vaan palaan asiaan toisten.

Ja te arvoisat cerppi-ihmiset tiedätte mitä tarkoitan kun sanon, että asteikolla 4-10 mennään tänään kohdassa 7....





                         <3  Pia-Marina


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Haaveilusta


  • Minä olen kova haaveilemaan.

Milloin lennän mielikuvituksen voimalla (juu, ja valokuvia katsellen) Intian lämpöön. Lämpöön jossa cerppi pysyttelee taka-alalla. Mielellään se +30 °C ellei enemmänkin.
Tänään olen haaveillut kutomisesta.

Aina välillä on näitä päiviä, etten voi kutoa, en voi helmeillä, askarrella enkä edes virkata. Silloin on tv ystäväni. Katson Emmerdalen joka päivä. Niin paras ikinä!!!
Mukava, kun on olemassa sarja jossa ihmiset ovat kuin kuka meistä. Toiset kauniita, toiset rikkaita, mutta suurin osa suht persaukisia ja mitäänsanomattoman näköisiä.
Toinen minkä katson päivittäin on Castle.  Ööh, ja The Walking Death on niin suosikki! Sopii hienosti tämmöselle 46-vuotiaalle haihattelijalle ;)

Blogissa tulee varmaan vilahtelemaan mainintoja tv-sarjoista ja elokuvista melko usein.

Tänään otin 3 neulekirjaa käteeni ja aloin haaveilemaan mitä kustakin kutoisin. Vai pitäisikö kirjoittaa neuloisin? Ei voi mitään, täällä ruotsinkielisellä pohjanmaalla me kudotaan ;)


Mitä kirja-karkkeja ♡

Jokaisessa kirjassa on omat suosikkini.

En ole koskaan kutonut hopealankaa. Eiköhän senkin vuoro jossain vaiheessa tule. Silloin puikoilta tulee ulos tällainen ----->

Aika kiva vai mitä?



Tämä puolestaan olisi hemmetin suuritöinen. Mutta voiko mikään henkäyksen ohut olla näin sievää?



Tää on itsepäinen!! 
Ei kertakaikkiaan suostunut kuva kääntymään oikein päin. Ajatteli varmaan, että kun kerran toi akka makaa niin makaan minäkin sitten :)

Nyt illalla on tilanne äitynyt niin pahaksi, että otan illan nappicoctailin tunnin normaalia aikaisemmin. Jos ne ei helpotusta tuo niin pitää invamopoilla ensi-apuun, mutta mä vaan en jaksais..

Äidilleni kiitos! Kävi siivoilemassa täällä tänään. <3


♥ Pia-Marina








tiistai 13. lokakuuta 2015

Sikinsokin sukkasillaan

SerpistiSikinsokin vaikuttaa tällä hetkellä olevan osuvin nimi blogilleni.
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen blogini vaan toivottavasti viimeinen.

Käsityöblogini on ollut jo kuukausia tauolla, koska into siihen kertakaikkiaan loppui. Alusta asti halusin etten kirjoittelisi siellä paljoakaan muista osa-alueista elämässäni ja siksi kai blogini hiipuikin.
Muutamia viikkoja olen kypsytellyt ajatusta siitä, että voisin laittaa pystyyn blogin jossa kirjoittelisin kaikesta mahdollisesta sikinsokin. Huono idea?

Iso osa elämääni on sairauteni joka oikeastaan määrä kaikesta muusta elämässäni. Kaikki elämässä sujuu sen mukaan onko kivut vain pahat tai erittäin pahat. Mutta elämä on rikasta, mukavaa ja ihanaa cerpistä (CRPS) huolimatta...
          Vaikka näkyypä pirulainen livahtavan blogin nimeenkin ;)

Ja minun serppini on määrännyt sen, että minun on nukuttava mahdollisimman kulahtaneet villasukat jalassa :D


Tänään nukunkin leveästi. Ukko-kulta on sairaalassa ja me saadaan kissojen kanssa "elää herroiksi"

On muuten elämäni ensimmäinen tabletti postaus ikinä.  Menee vähän arvuutteluksi miten onnistuu mutta onneksi kaikki on korjattavissa myöhemmin.

Tässä kaikki tällä kertaa. Jatkoa seuraa huomenna!

♥ Pia-Marina