keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Minä ja cerpin pirulainen

Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi samasta asiasta, ei ole enää varaa tuomita muita.— Tommy Hellsten

Oon viime päivinä miettiny paljon itseeni ja mun cerppiä.Ollaan jo pitkän aikaa, monen monituista vuotta kuljettu "käsikynkkää" riippumatta omasta tahdostani. Mietteet lähti siitä, kun juttelin viimeisimmän pomoni kanssa. Siitä on jo 5,5 v, kun olin työelämässä mukana. Sitä ennen olin vuoden töissä, juu ja siitä vuodesta varmaan 40% sairauslomalla. Kun olin ollut jotain vuoden-pari pois töistä (siis ennen tätä jaksoa) olin työkokeilussa niin omassa kuin konttori työssä. Ei tullut mitään ja jossain vaiheessa sitten olin työklinikalla tutkimuksissa jossa mut todettiin työkyvyttömäksi ja tässä mä kuitenkin olen... Jälleen kerran jättänyt eläkepäätöksestä valituksen.
Mä niin en jaksa tätä enää!!
Miten pystyn kertoa kuinka kovat kivut mulla on? Voin kertoa sen miten kivut invalidisoi minut, mutta sekään ei riitä.. 
Mä oon jotenkin kyllästynyt siihen jatkuvaan selittelyyn miten ja miksi voin mitenkä voin. Helpompaa on olla kokonaan hiljaa tai vastata kyselyihin voinnistani vain "ok päivä kerrallaan"...
Oon jaksanut kyllä iloitakin! Fb:n crps ryhmä on iso henkireikä mulle. Ja onpa sieltä löytynyt muutama henkilö kaverilistalle myös. Ellet sinä ole löytänyt tietäsi sinne niin tulehan mukaan!On hienoa kun voi jutella asioista sellaisten henkilöiden kanssa jotka puolesta sanasta ymmärtävät mistä puhutaan.
Tän syksyn aikana oon ymmärtänyt paremmin kuin koskaan sen kuinka stressi vaikuttaa cerppiin. Maailman kamalin syksy!!Kunpa olisi jo joulu niin pian olisi tammikuu ja alkaisi päivät pitenemään.. Ensi vuodesta tulee varmasti paljon paljon parempi, kuin kuluva vuosi. Huonompaa ei voi tulla.Korpeaa *keleesti, kun cerppi pilasi syksyn neuleleiri ja nyt jää tampereen kässämessut väliin, mutta joulun jälkeen voi alkaa jo odottamaan kevään neuleleiriä ;)
Ensi viikolla hyppään lentokoneeseen ja lähden etelä-ruotsiin KarlshamniinVaikka matkan syy on suru-uutisesta johtuva niin pakko on tunnustaa, että on kiva päästä sinne monen vuoden jälkeen. Ja pääsen samalla viettämään lähes viikon kummityttäreni kanssa. ♡
Mitenkähän matkaan osaisi valmistautua? En kuitenkaan malta siellä mennä makaamaan tarpeen tullen... Varoitin Ukko-kultaa, että taitaa mennä makoiluksi kun tulen himaan.
Miten Te toimisitte? Malttaisitteko levätä riittävästi?


                                  <3  Pia-Marina

tiistai 20. lokakuuta 2015

Iloa elämään...

Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää.
- Laurence Sterne




Jokainen meistä on varmasti tuntenut itsensä ahdistuneeksi edes joskus. On helppo olla mieli matalana, mutta voisiko olla niin, että päivittäin löytäisi ympäriltään kauneutta, jotain mistä olla kiitollinen ja jotain mistä tulla iloiseksi?

Mulla on parina päivänä ollut todellakin vaikea löytää mitään kivaa ja tämä vain siksi kun kävin hammaalääkärissä. Mä oon vähän hankala potilas siellä. En kyllä suutani aukaise ennenkuin hammaslääkärillä on ensimmäinen puudutuspiikki kädessään. Tällä lertaa neula tökättiin viiteen eri kohtaan.
Hienosti ja täysin kivutta saatiin paikka vaihdettua, mutta sen jälkeen kun puudutus alkoi hellittään heräsi hermosto ja oli kuin koko kropan kaikki hermosäikeet olisi tulessa.. Ei hyvä, ei ollenkaan. 

Aamulla päätin, että tästä päivästä löydän jotain kivaa kuin myös jotain mistä tulen iloiseksi. 
Ja löysinkin, täysin vaivatta.

Kivaa oli se kun sain kun sainkin pipon kudottua valmiiksi (siitä lisää myöhemmässä postauksessa)
Jan iloa sain tällä kertaa väreistä kuten niin monesti aiemminkin ♥



Oih, mitä lankagodista ♡♡♡  
Nämä muotoutuvat sukiksi kunhan raaskin vyyhteihin koskea. Mikäli sinä kudot tai haluat ilahduttaa jotain ystävääsi esimerkiksi jouluna ;)  Niin Suosittelen ihanan Annbrittin käsin värjättyjä lankoja, mitä nämä omanikin ovat. Löydät ne täältä---> Butik Rät & Avig


Värit on asia mikä tuo minulle aina iloa. Vahvat perusväri vaan ei pastilli sävyiset.

Sain eteiseen uuden maton eilen. Tänään olen jaksanut iloita siitä jokaisella askeleella.
Huomenna laitan kuvan siitä kun on hieman parempi valaistus.

Nyt aivot hokee, että tuleeko tästä jälleen valvomisyö ja kun kerran vahvasti vaikuttaa siltä niin eiköhän ole röökin ja kamomilla teen vuoro...

Kerro sinä, mikä sinulla laittaa cerpin äkäilemään ihan tonnilla?



                                 ♥  Pia-Marina




perjantai 16. lokakuuta 2015

Perjantai-kooma

Tahtoisin toteuttaa suuria ja jaloja asioita, mutta ensisijainen velvollisuuteni on toteuttaa pieniä asioita ikään kuin ne olisivat suuria ja jaloja.— Helen Keller




Ja niin viikko taas vierähtänyt..

Jälleen ollaan perjantai-kooman kourissa.
Nuorena sitä odotti perjantaita kuin kuuta nousevaa, siitäkin huolimatta, että välillä viikonloppu meni työn kourissa. Perjantain tullessa tiesi, että jotain kivaa tulee varmasti tapahtumaan. Aika on kullannut muistot, tuskin se aina niin ruusuilla tanssia oli kuitenkaan, mutta mutta..

Päähän on iskostettu, että perjantaina siivotaan ja saunotaan. Juu, en siivoa, enkä sauno koskaan perjantaisin. Perjantaina ei mennä kylään, koska ihmisten pitää antaa siivota ja saunoa rauhassa. Enkä vieläkään kyläile perjantaisin, ellei joku vartavasten pyydä ja saa vielä puhutuksi ympäri, mikä ei ihan helpolla onnistu.


Mun perjantait kuluu aina enemmän tai vähemmän suuren kooman kourissa. En halua, uskottelen itselleni etten muka jaksa, tehdä yhtään mitään. Jos on hyvä perjantai niin päivä kuluu ihan vain puikkoja heilutellen, jos siedettävä niin kirjaa lukien ja sit kun on tälläinen -ääh, mä en jaksa mitään kooma niin mä en todellakaan jaksa mitään. Pitäiskö jaksaa?

Tänään kävin tyhjäämässä eläintenystävien kirpputoripöydän. Tänään olen hoitanyt kissojamme täydellä rakkaudellä. Tänään olen laittanut siskolle ja muutamalle ystävälle viestin ja tänään olen ollut hammaslääkärissä. Eikös tuossa ole tarpeeksi toimintaa yhden päivän osalta?

Jos vastauksesi oli kyllä niin kiitos. Jos se oli ei, niin valitan olet väärässä ;)

Perjantai koomaan tulee henkinen katkos nyt kun tv vie voiton -taas.. Vuorossa Vain elämää ja Anssi Kelan päivä. Sopii mulle!  


Pakko sopia. Tuskin tuossa ohjelmaformaatissa kuitenkaan ikinä nähdään Rammsteinia tai muutakaan mulle ihan oikeaa musiikkia. 


Eilen vielä suunnittelin niin pitkälle, että tänään kuvaisin yhden keskeneräisen neuleen, josta tulee joululahja ystävälleni. En kuvannu en, niin eipä sitten laiteta mitään muutakaan kuvaa.. Enkä enää kiusaa teitäkään vaan palaan asiaan toisten.

Ja te arvoisat cerppi-ihmiset tiedätte mitä tarkoitan kun sanon, että asteikolla 4-10 mennään tänään kohdassa 7....





                         <3  Pia-Marina


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Haaveilusta


  • Minä olen kova haaveilemaan.

Milloin lennän mielikuvituksen voimalla (juu, ja valokuvia katsellen) Intian lämpöön. Lämpöön jossa cerppi pysyttelee taka-alalla. Mielellään se +30 °C ellei enemmänkin.
Tänään olen haaveillut kutomisesta.

Aina välillä on näitä päiviä, etten voi kutoa, en voi helmeillä, askarrella enkä edes virkata. Silloin on tv ystäväni. Katson Emmerdalen joka päivä. Niin paras ikinä!!!
Mukava, kun on olemassa sarja jossa ihmiset ovat kuin kuka meistä. Toiset kauniita, toiset rikkaita, mutta suurin osa suht persaukisia ja mitäänsanomattoman näköisiä.
Toinen minkä katson päivittäin on Castle.  Ööh, ja The Walking Death on niin suosikki! Sopii hienosti tämmöselle 46-vuotiaalle haihattelijalle ;)

Blogissa tulee varmaan vilahtelemaan mainintoja tv-sarjoista ja elokuvista melko usein.

Tänään otin 3 neulekirjaa käteeni ja aloin haaveilemaan mitä kustakin kutoisin. Vai pitäisikö kirjoittaa neuloisin? Ei voi mitään, täällä ruotsinkielisellä pohjanmaalla me kudotaan ;)


Mitä kirja-karkkeja ♡

Jokaisessa kirjassa on omat suosikkini.

En ole koskaan kutonut hopealankaa. Eiköhän senkin vuoro jossain vaiheessa tule. Silloin puikoilta tulee ulos tällainen ----->

Aika kiva vai mitä?



Tämä puolestaan olisi hemmetin suuritöinen. Mutta voiko mikään henkäyksen ohut olla näin sievää?



Tää on itsepäinen!! 
Ei kertakaikkiaan suostunut kuva kääntymään oikein päin. Ajatteli varmaan, että kun kerran toi akka makaa niin makaan minäkin sitten :)

Nyt illalla on tilanne äitynyt niin pahaksi, että otan illan nappicoctailin tunnin normaalia aikaisemmin. Jos ne ei helpotusta tuo niin pitää invamopoilla ensi-apuun, mutta mä vaan en jaksais..

Äidilleni kiitos! Kävi siivoilemassa täällä tänään. <3


♥ Pia-Marina








tiistai 13. lokakuuta 2015

Sikinsokin sukkasillaan

SerpistiSikinsokin vaikuttaa tällä hetkellä olevan osuvin nimi blogilleni.
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen blogini vaan toivottavasti viimeinen.

Käsityöblogini on ollut jo kuukausia tauolla, koska into siihen kertakaikkiaan loppui. Alusta asti halusin etten kirjoittelisi siellä paljoakaan muista osa-alueista elämässäni ja siksi kai blogini hiipuikin.
Muutamia viikkoja olen kypsytellyt ajatusta siitä, että voisin laittaa pystyyn blogin jossa kirjoittelisin kaikesta mahdollisesta sikinsokin. Huono idea?

Iso osa elämääni on sairauteni joka oikeastaan määrä kaikesta muusta elämässäni. Kaikki elämässä sujuu sen mukaan onko kivut vain pahat tai erittäin pahat. Mutta elämä on rikasta, mukavaa ja ihanaa cerpistä (CRPS) huolimatta...
          Vaikka näkyypä pirulainen livahtavan blogin nimeenkin ;)

Ja minun serppini on määrännyt sen, että minun on nukuttava mahdollisimman kulahtaneet villasukat jalassa :D


Tänään nukunkin leveästi. Ukko-kulta on sairaalassa ja me saadaan kissojen kanssa "elää herroiksi"

On muuten elämäni ensimmäinen tabletti postaus ikinä.  Menee vähän arvuutteluksi miten onnistuu mutta onneksi kaikki on korjattavissa myöhemmin.

Tässä kaikki tällä kertaa. Jatkoa seuraa huomenna!

♥ Pia-Marina