keskiviikko 24. elokuuta 2016

Lahjuksii...

        

                    Se oli aivan tavallinen kettu,
             samanlainen kuin satatuhatta muuta.
                 Mutta minä tein siitä ystäväni
           ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.

           (Tuntematon)


Tästä tulee vähäsanainen postaus, syystä josta saatan kirjoittaa huomenna tuonne cerppi puolelle.. Tai sitten en. En tiedä vielä...

Sain tänään syyn käydä postissa. Tiesinkin toki, että se on tulossa, mutta siitä huolimatta jännitti että mitähän paketti pitää sisällään..



 
Se hetki kun saa pakettiin tarttua on niin mukava. Ja kuten minulla on tapana niin koitin ensimmäisenä  löytää kortin eikä tälläkään kerralla tarvinut pettyä. Katsokaa mikä ihana mirri pariskunta <3

Tunsin jotain kankaista käsissäni ja siinä vaiheessa olikin sitten pakko katsoa äkkiä mitä siellä oli. Ja Iiiiiikkkkk -Ihanaa..

Tetran mallinen projektipussukka, vielä juuri siitä samasta kankaasta jota olin edellispäivänä näyttänyt puolisolleni että tarvisin tuota kässypussukkaan. Ja nyt sainkin sen. Jee! Tässä tulee asustamaan aina se tärkein kudin, josta missään nimessä ei saa tulla ufoa. Vaikka ei niitä nykyisin paljon ole. Kohta taas on, meinaan :



Elämäni ekat kunnon klitter langat. Vähänkö oon joutunut tappeleen itteni kanssa, että en heti tarttunnut puikkohin, mutta ajattelin, että noin ihanien lankojen kyseenolleessa mietin tarkkaan mitä teen.
Sen olen päättänyt, että tuosta lilasta eri sävyineen tulee sukat mulle! Ihan mun ikiomat!!  Ja ruskean ajattelin käyttää pipoon.. Onko pystyyn kuollut idea?




Kovin on söpö muistikirja.
Näppärän kokoinenkin. Ja nauruun purskahdin, kun näin että siinä on ruudutus..
S
wappikaverini sai myös ruudutetun vihkon :)
















Myöskään kissakavereitani ei ollu unohdettu. He saivat omat herkkunsa ja minä omani. Ne vaan ei ehtinut säilyä iltaan asti.. Siis Fudgea... Ei sitä vaan voi olla syömättä vaikka kuinka ois päätt.änyt että ei karkkiin koske...



Lämmin kiitos AnnieFin <3

tiistai 16. elokuuta 2016

Eihän kesä vielä mennyt, eihän?

Jos uskot, että osaat, sinä osaat. Ja jos uskot ettet osaa, olet oikeassa.— Mary Kay Ash

Herranen aika, kuinka pitkä aika viime kerrasta blogitekstien parissa onkaan... Syytän kesää, vaikka totuus on, että mulle tuli ähky ja epätoivo.. Miks tätä kirjoittaisin, juu vieläkin itselleni. On ajatuksena kiva kun tiedän pystyväni palaamaan jonkin työn pariin vaikka kolmen vuoden kuluttua. Vaikka nyt
 olenkin täällä bloggerissa, niin kyllä sillointällöin käyn katsomassa vanhoja juttuja wordpress ajalta..

Mulla on kesä mennyt enemmän ja vähemmän kipuillessa, siitä ei sen enempää täällä, ehkä tuolla cerppipäiväkirjassa sitten kunhan saan tämän postauksen valmiiksi.

Apuna mulla on vesi ja silmätipat :)

Mä oon jäänyt aivan koukkuun niin suomalaisiin kuin muihinkin neulepodcasteihin. On mulle tullut sellaisia suosikkeja, että kun puhelin piippaa sen merkiksi, että joku on laittanKappaut uuden pätkän esille niin silloin jää kaikki hommat käsistä ja ryntään katsomaan postausta. Yleensä puhelimella... 
Pitihän mun kokeilla filmata pikkupätkä itsekin.. Juu ei! Ei todellakaan ei! Kissat juoksi koko ajan edessä, mä näytin rumalta, kiroilevalta läskiltä. Mikä tietenkin olenkin, mutta että sitä vapaaehtoisesti katsoisin niin ei tuu kesää. Ei, ei, ei...

Sitten ajattelin, minä kun oon semmonen höpöttäjä niin voinhan minä blogata kuin kuvaisin.
Tai siis en voi, mutta jotain sinnepäin.

Lempimuki näkyykin tuossa ylhäällä. Kurkataanko mitä mulla on aktiivisena?
Niitä on kaksi. Juu-u, ihan totta. Yleensä on yksi ja sitten semmoset vaivaset parikymmentä ufoa pitkin kämppää.

Tytär toi mulle kirjastosta Veera Välimäen Huivileikki-kirjan ja valitsin sieltä puikoille Kappan. Mulla vaan on pakko olla sellainen työ puikoilla, jota voin kutoa vaikka silmät kiinni.. Se on nyt puolessa välissä. Noin 1,1m pitkä :) Ihana, tykkään sikana <3



No sukatkin tietenkin voi.. Mutta nämä NuorelleMiehelle tulevat sukat olivat hieman unohdettuna kuukausia, mutta sitten kun keksin laittaa ne nahkaiseen pussukkaan niin jopa alkoivat edistymään. Viikatteiksi kutsun sukkia kun aina kun tartun niihin niin laitana Viikatteen soimaan... Älä kysy miksi. En tiedä sitäkään..

Toinen ihan oikeasti aktiivinen on "salaisuus"... Ei oikeasti, mutta kun me tärkeän ystävän kanssa päätettiin, että saamme ne suunilleen samaan aikaan valmiiksi niin enhän minä voi kertoa mikä se on. Enhän?

Tänään en ole siihen koskenut, kun olisi pitänyt kuvata siitä yksi pätkä ja lähettää ystävälle ja kysyä näyttääkö vähääkään oikealta. Ja oon pikkusen lääkepöllyssä ollut koko päivän niin ei todellakaan kannata tarttua työhön jossa pitää jotain, vaikkakin vähän, miettiä. 

Hmmm... Toinen pikkasen vähemmän aktiivinen on mukavasti lähellä Ikean pussukassa aivan tyytyväisenä. Hän tietää, että pian tartun häneen taas. Siitä tulee paita minulle itselleni. Jälleen ylhäältä alaspäin aloitettuna..


Mietin, että mahtaakohan mahtua päälle, mutta sovituksen tehtyä huomasin, että hyvin istuu. :)

Kissa-assarit jahtaa kärpäsiä niin tehokkaasti, että mulla menee hermot..


Mietin jos tänä iltana, en katsoiskaan Screamia Netflixistä vaan tarttuisin kirjaan joka mulla on lukuvuorossa. Se on: Mördaren i folkhemmet. Olen niin alussa, etten osaa sanoa mitä siitä pidän, mutta jos kirjan omistaja Mummuni (91.v) sanoi että se on hyvä niin sen on pakko olla. NuoriMies osti kirjan Mummulle synttärilahjaksi ja vanha rouva luki sen muutamassa päivässä.

Paitsi, että mä haluun tarttuu Kappaan..
.


 

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Lankapornoa :)

Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota.— Tove Jansson

Viikkoon mahtunut kaikenlaista pikkukivaa...



Vappu se keksi, että voisi nukkua huivin alla :)  Ihan hassu tyyppi. En ole ennen nähnyt kissaa joka noin aktiivisesti etsiytyy peiton alle.

Tosiaan, sain huivin valmiiksi (ehkä) Vielä se on pesemättä ja pingottamatta..



Lanka on Zekda´s Dippinsin väri Afrikka sarvikuonojen maa.
Vasta pingoittamisen jälkeen näen pitääkö huivia jatkaa, koska ainakin tällä heltkellä näyttää siltä, että se olis turhan pieni, vaikka pienen huivin olikin tarkoitus kutoa.


Lankaa minulle tuli paristakin paikkaa.. 



Tämä on minulle ihan uusi tuttavuus. Ja minkä värinen. Wow!!!


Upea vai mitä?



Tämä laatikko piti sisällään jotain mitä en ikimaailmassa uskonut hommaavani. Olen lähes kyllästymiseen asti ruskealla ja harmaalla kutova tyyppi. No 
Vitamin D. oli poikkeus, se on keltainen.


Mulla vaaleanpunaista!!!

Todella outoa, mutta jotenkin tuo väri vaan ilmoitti, että se haluaa osaksi mun seuraavaan -ylähäältä alas-paitaan. (Niin kuin joskus muulla tavalla paitoja kutoisinkaan) Olen muutaman neuleystävän kanssa miettinyt miten paidan toteuttaisin. Harmaita on 5 vyyhtiä ja pinkkejä 10. Täytyy varmaan kaivaa värikynät esille ja piirtää muutamia ajatuksia paperille ja katsoa miten ne toimivat. Jännittävää!

Ideoita lankojen suhteen otetaan vastaan...










sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Härpäkkeistä

Älä tee muille sitä, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Makunne voivat olla erilaisia. — George Bernard Shaw, kirjailija


Eikö bloggaus ole hyvä tehdä juuri suomen lätkämatsin aikaan? Mä oon sellainen lätkähermoilija, että oikea vastaus on kyllä! Se tosin voi aiheuttaa ylinmääräisiä kirjoitusvirheitä, jos ajatus hetkeksi katoaa siitä mitä on kirjoittamassa.

Aloitan sillä, että pyydän heti anteeksi hirvittävää määrää kuvia. Se on ihan Tuin ja Laika (anteeks Laika, näillä aivoilla, ei nyt löytyny sun blogi) vika. Juu-u, on on... Yhdessä podcastissa Tui kävi läpi tarvikepussukkaansa. Siitä sain sitten idean, että minäpä teen siitä blogitekstin. Ja samalla pieni mainos, mun pärstä oli tänään tv:ssä. Mä oon se kaikista läskein siellä sohvalla. 

Sit asiaan.
Mä säilytän kaikki härpäkkkeitä puisessa pikkuarkussa joka löytyi talon kätköistä yli 10 vuotta sitten kun tää ostettiin. Annan sen pysytellä siinä kunnossa missä oli löydettäessä.




Ihan pohjinmaisena on kaikkee sälää

 

Kauniita orvokkeja on kannen sisäpuolelle maalattu ja sitten kun arkku on täynnä niin se näyttää aika täydeltä ja tuo vihreä pussukka on härpeke pussukka, joka ihan oikeasti ei mahdu edes kiinni. Uus pussukka on toki tekeillä mutta jumittu siihen, että pitäis ommella vetoketju.. Jospa ens viikolla innostuis... Mitä vihreä pussukka sitten sisältää:








Puikkomittarit roikkuu vetskarissa. Sininen on neuleleiriltä ja sydän entisltä SNY ystävältä. Ja sit ku kippasin härpäkkeet pöydälle rupes jopa itseäni hävettämään.




        
Karkkipapereita ja langanpätkä (roskiin!), nenänuuska (ei tod. roskiin!) ja nicorettetabletteja, paitsi tuo on tyhjä enkä enää käytä niitä (roskiin!) ja huulirasva (tyhjä -vaihtui uuteen)


Penna Pupu on mun suosikki! Mutta siis oikeasti, rasiasta löytyi 2 kpl (!!!) hakaneuloja, vaikka on mulla hakaneula rasiakin... Jonka sisällä on KnitPron juttuja.

  Mutta ei rasiat tähän loppunu.
Siinäpä se sisältöineen..


 

Muumirasiasta löytyy jopa mitä oudoinpia silmukkamerkkejä. Pitää varmaan pitää ufojen roskiinheittämisoperaatio niin saa parmaat silmukkamerkit takaisin käyttöön. Mutta tässä on rakkaimmat silmukkamerkit ---->


Mun ihan ikiomat Hetomaasterit. Kiitos ystävä rakas <3

Loppukohan härpäkkeet tähän. Pitää tarkastaa..


 

Juu, ei loppunu  vielä. Monta pakollista jäi mainitsematta. Astmapiippu ja silmätipat on pakko olla vieressä aina kuin kudon, ja niin saksetkin. Ja onhan tuo nenälleen kipannut etana mittanauha niin ihana..


Ja jäljelle jäi pari kierroslaskuria joita tulee käytettyä tosi harvakseen. Tukkimiehen kirjanpito on mun pääasiallinen kierroslaskuri tapa.


Siinäpä mun härpäkkeet. Mitä sulla löytyy härpäkepussukasta?




ps. suomi johtaa 3-0




perjantai 6. toukokuuta 2016

Onpa hienoa että kenenkään ei tarvitse odottaa hetkeäkään voidakseen alkaa tehdä maailmasta parempaa.— Anne Frank

Tarkastelin blogini tilastoja, edellistä postausta oli vilkuiltu 603 kertaa, mutta yhtään kommenttia ei olla jätetty.. Masentavaa!Mutta toisaalta kirjoittelen täällä sillä ajatuksella että itse muistan mitä on tullut tehtyä ja asioita mitkä ovat tuoneet iloa.
Kuten tänään.Mikä ihana postipäivä. Kyllä netti on täynnä kaikkea hauskaa. Etzyyn en ole kunnolla tutustunut, mutta nyt löysin jotain kaunista sieltä

                                                                  
100% superwash merino lankaa

Ne jotka tuntevet minut tietävät että noista väreistä vain ruskea on "mun"  väri, mutta kun nuo 3 muuta ovat niin herkkuja myös. Vyyhdin 


Vyyhdit ovat 50gr  ja lankaa niissä on  175m. 
Jotain ihanaa kivaa ja pehmeää niistä tulee, pieni aavistuskin mulla jo on. Käykääpäs kurkistaan Etzyssä sellainen kuin laikaknits. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa.

Tuin kutomosta mä sain idean Memory blanketiin. Ei muuta kuin tekemään vain. Ikuisuus projektihan tästä selvästikin tulee, mutta mitäs pienistä. Ensimmäiset palat muistuttavat tämän keväisestä neuleleiristä.




                                         ♥ Pia-Marina

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Siis oikeesti...

Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.— Herman Cain

Siis oikeesti, jos vietän viikonlopun juuri kuten haluan neuleleirien ulkopuolella niin mitä teen... luen kaikkia ihania blogeja jotka oon juuri  löytänyt, kiitos Ravelryn.
Heti alkuun pyydän anteeksi paria asiaa.. Poikkeukselliseti postaan läppärillä kirjoittamalla ja tässä saa olla tarkkana, että kirjaimet tulee sinne minne niiden on tarkoituskin päätyä, kone kun haluaa heittää niitä mihin vain. Toiseksi, oon ottanu illan lääkecoctailin ja sen seurauksena musta tulee sanoja hukkaava kirjoitushirviö ja kolmanneksi tärkein.. kuka voi keskittyä kirjoittamiseen, kun tv:stä tulee Fast&furious 6..
Sit asiaan.. Ensin eräs valmistunut juttu. Kuvattuna projektina olevan kaapelikelan päällä. Virkkasin tämän ainoastaan viron villan jämillä ja tulee tää vielä suurenemaan sit jos niitä jämiä vielä joskus kertyy.  Tää on niin herkku ja tähän on ihana kietoutua.
Pahoittelen kauheaa kuvapläjäystä..



Mulla on pari oikeesti aktiivista projektia. Tässä ensimmäinen, ompelujuttu. tästä on tarkoitus tulla apukamapussuka. Juu, ja tähän meni mun lempikanavatyöni..



Tässä vaihe 1. Siksakkia kehiin, että voi huolettta siirtyä kohtaan 2.


Hiukka muuten hirvitti ja mietin kuin paljon tuun tätä katumaan.. Ja tietenkin mun on ihan pakko säästää tuo reunapala joka jäi yli. Tiedä vaikka sitä joskus tarvisin... Not...



Seuraavaksi olikin sitten siksakin ompeleminen itse työhön.


Sopisko harmaa vetskari tai pitäiskö olla vaaleampi?


Pussukka edestä...


Ja sisältä... Vetskarien ompelemista inhoan ni saa nähdä milloin tämä valmistuu? Vois käydä myös pienestä projekti pussukasta, mutta koitan malttaa mieleni... Sen teen Lady Diana kanavatyöstäni.. Ja sit on vielä yksi salaprojektipussukka aloitettuna.. Siihen palaan myöhemmin.


Veeran kurssilta sain idean yhteen huiviin. Lanka on Zelda´s dippinsin nimeltään Afrikka sarvikuonojen maa. Työn nimi on Tiger...



Toinen kissa-assareista päätti, että sitä ei kuvata niinpä kiltisti odotin, että herra sai päikkärinsa nukuttua ennenkuin kuvasin uudestaan..


Tästä tulee joku ihan oma malli, kohta ois vuorossa mallikerran aloittaminen, mutta se on vielä harkintavaiheessa.. Kuvailen sit uusiksi, kun on sitä osioo hieman kudottuna.






<3     Pia-Marina

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Leirimuisteloita...



Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?

-Pikku Myy

Neuleleirillä muuten oli muutamakin karkki takertunut toiseen..


Venähti tämä leiristä bloggaus pitemmälle kuin oli tarkoitus tietysti just tuon cerpin takia... Tällä kertaa pelostani ei tarvinut lähteä leiriltä kesken. Hurraa!!!

Tällä kertaa leiri oli hieman erilainen kuin aikaisemmilla kerroilla. Mukana oli ihana Lee Esselström toimittaja, jonka tiedät Strömsö-ohjelmasta. Ja kävi siellä sitten kuvaajakin ja leiristä tulee strömsö ohjelmassa olemaan juttu.
 Ellen nyt aivan väärin muista niin ohjelma tulee 15.5.          Muista katsoa!

Minua pyydettiin haastateltavaksi, mutta juu, en voinut suostua ihan oikeasti olevasta syystä, mutta onneksi moni muu suostui :)

Oli todella mukava, että Veera Välimäki oli jälleen myös leirillä ja piti meille pari kurssia.



Mä olin ottanut pyörätuolin mukaan,vaikka Pörkenäsin leirikeskus ei todellakaan ole liikuntavammaiselle helppo paikka kulkea, mutta kyllä tuoli oli ihan hyvä illalla olemassa, pääsin sentään säästämään muutaman askeleen.
Olin myös jo ennakkoon päättänyt, että en anna kivun voittaa tällä kertaa, vaan menin herkästi huoneeseen lepäämään silloin kun tiesin, että kipukohtaus on uhkaamassa.... Harmitti pirusti, kun tuntui, että se on hukkaan heitettyä aikaa, mutta luulen että se oli ainut keino millä pystyinkin vetää koko leirin läpi.

Mun pääprojekti oli korjaushomma.. Ihana Airiseni kilttinä ja aina yhtä avuliaana purkasi kissan rikkoman resorin Still Light paidastani ja keräsi vielä silmukat puikolle ja niin sain resorin kudottua uudestaan. 




Kuinka kiitollinen olenkaan ystävistä, joita olen saanut neuleleirien (ja blogien) kautta. Aikuisiällä saadut ystävät ovat suuri rikkaus! Olette niin rakkaita <3

Och Alla Ni från Sverige, var så roligt att träffa igen!







Kämppikseni Airi elämäni ilo ja valo 


Suski oli tällä kertaa houkutellut mukaansa ystävänsä Mintun. Wow!! Rouva tuli leirille harrastettuaan neulomista 3 viikkoa. Nostan hattua! Ja kuten arvasin, jos ihminen on Suskin ystävä niin hänen on pakko olla huippu tyyppi.
Meidän jooga-siskokset, jotka joivat leirin parasta kahvia ja mä tajusin vasta leirin jälkeen, etten tajunnut pummata kupillista.. Höh!

 

Mä olin unohtanut kameran(kin;) kotiin niin ei tullu kuvailtua muuta kuin ystäviä. Ehkä ensi leirille muistan kamerankin. Siihen on muuten vain jotain viisi kuukautta...

 




Teidän kanssa on aina niin mukava viettää aikaa! Kiitos jälleen kerran <3


Tokihan mulla oli puikot ja lankaa mukana, että jotain uutta tuli myös aloitettua. 

Urheilijanuorukaiselle pitää kutoa sukat joita hän voi käyttää juoksukengissä..


Ja Veeran kurssin innoittamana aloitin myös uuden huivin, niitä kun ei ole koskaan liikaa tai edes riittävästi.  Se vaan jumittaa kun lanka ei riitä loppuun asti, pitää kekesiä joku lanka kaveriksi sille niin huivi saa mahdollisuuden valmistuakin joskus. 




Nyt jumittaa aivot -on paras lopettaa kirjoittaminen ja varmasti tulee leiri vielä useassakin postauksessa mainittua. Huomenna jotain muuta, ehkä...




<3  Pia-Marina