maanantai 25. huhtikuuta 2016

Leirimuisteloita...



Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?

-Pikku Myy

Neuleleirillä muuten oli muutamakin karkki takertunut toiseen..


Venähti tämä leiristä bloggaus pitemmälle kuin oli tarkoitus tietysti just tuon cerpin takia... Tällä kertaa pelostani ei tarvinut lähteä leiriltä kesken. Hurraa!!!

Tällä kertaa leiri oli hieman erilainen kuin aikaisemmilla kerroilla. Mukana oli ihana Lee Esselström toimittaja, jonka tiedät Strömsö-ohjelmasta. Ja kävi siellä sitten kuvaajakin ja leiristä tulee strömsö ohjelmassa olemaan juttu.
 Ellen nyt aivan väärin muista niin ohjelma tulee 15.5.          Muista katsoa!

Minua pyydettiin haastateltavaksi, mutta juu, en voinut suostua ihan oikeasti olevasta syystä, mutta onneksi moni muu suostui :)

Oli todella mukava, että Veera Välimäki oli jälleen myös leirillä ja piti meille pari kurssia.



Mä olin ottanut pyörätuolin mukaan,vaikka Pörkenäsin leirikeskus ei todellakaan ole liikuntavammaiselle helppo paikka kulkea, mutta kyllä tuoli oli ihan hyvä illalla olemassa, pääsin sentään säästämään muutaman askeleen.
Olin myös jo ennakkoon päättänyt, että en anna kivun voittaa tällä kertaa, vaan menin herkästi huoneeseen lepäämään silloin kun tiesin, että kipukohtaus on uhkaamassa.... Harmitti pirusti, kun tuntui, että se on hukkaan heitettyä aikaa, mutta luulen että se oli ainut keino millä pystyinkin vetää koko leirin läpi.

Mun pääprojekti oli korjaushomma.. Ihana Airiseni kilttinä ja aina yhtä avuliaana purkasi kissan rikkoman resorin Still Light paidastani ja keräsi vielä silmukat puikolle ja niin sain resorin kudottua uudestaan. 




Kuinka kiitollinen olenkaan ystävistä, joita olen saanut neuleleirien (ja blogien) kautta. Aikuisiällä saadut ystävät ovat suuri rikkaus! Olette niin rakkaita <3

Och Alla Ni från Sverige, var så roligt att träffa igen!







Kämppikseni Airi elämäni ilo ja valo 


Suski oli tällä kertaa houkutellut mukaansa ystävänsä Mintun. Wow!! Rouva tuli leirille harrastettuaan neulomista 3 viikkoa. Nostan hattua! Ja kuten arvasin, jos ihminen on Suskin ystävä niin hänen on pakko olla huippu tyyppi.
Meidän jooga-siskokset, jotka joivat leirin parasta kahvia ja mä tajusin vasta leirin jälkeen, etten tajunnut pummata kupillista.. Höh!

 

Mä olin unohtanut kameran(kin;) kotiin niin ei tullu kuvailtua muuta kuin ystäviä. Ehkä ensi leirille muistan kamerankin. Siihen on muuten vain jotain viisi kuukautta...

 




Teidän kanssa on aina niin mukava viettää aikaa! Kiitos jälleen kerran <3


Tokihan mulla oli puikot ja lankaa mukana, että jotain uutta tuli myös aloitettua. 

Urheilijanuorukaiselle pitää kutoa sukat joita hän voi käyttää juoksukengissä..


Ja Veeran kurssin innoittamana aloitin myös uuden huivin, niitä kun ei ole koskaan liikaa tai edes riittävästi.  Se vaan jumittaa kun lanka ei riitä loppuun asti, pitää kekesiä joku lanka kaveriksi sille niin huivi saa mahdollisuuden valmistuakin joskus. 




Nyt jumittaa aivot -on paras lopettaa kirjoittaminen ja varmasti tulee leiri vielä useassakin postauksessa mainittua. Huomenna jotain muuta, ehkä...




<3  Pia-Marina