keskiviikko 24. elokuuta 2016

Lahjuksii...

        

                    Se oli aivan tavallinen kettu,
             samanlainen kuin satatuhatta muuta.
                 Mutta minä tein siitä ystäväni
           ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.

           (Tuntematon)


Tästä tulee vähäsanainen postaus, syystä josta saatan kirjoittaa huomenna tuonne cerppi puolelle.. Tai sitten en. En tiedä vielä...

Sain tänään syyn käydä postissa. Tiesinkin toki, että se on tulossa, mutta siitä huolimatta jännitti että mitähän paketti pitää sisällään..



 
Se hetki kun saa pakettiin tarttua on niin mukava. Ja kuten minulla on tapana niin koitin ensimmäisenä  löytää kortin eikä tälläkään kerralla tarvinut pettyä. Katsokaa mikä ihana mirri pariskunta <3

Tunsin jotain kankaista käsissäni ja siinä vaiheessa olikin sitten pakko katsoa äkkiä mitä siellä oli. Ja Iiiiiikkkkk -Ihanaa..

Tetran mallinen projektipussukka, vielä juuri siitä samasta kankaasta jota olin edellispäivänä näyttänyt puolisolleni että tarvisin tuota kässypussukkaan. Ja nyt sainkin sen. Jee! Tässä tulee asustamaan aina se tärkein kudin, josta missään nimessä ei saa tulla ufoa. Vaikka ei niitä nykyisin paljon ole. Kohta taas on, meinaan :



Elämäni ekat kunnon klitter langat. Vähänkö oon joutunut tappeleen itteni kanssa, että en heti tarttunnut puikkohin, mutta ajattelin, että noin ihanien lankojen kyseenolleessa mietin tarkkaan mitä teen.
Sen olen päättänyt, että tuosta lilasta eri sävyineen tulee sukat mulle! Ihan mun ikiomat!!  Ja ruskean ajattelin käyttää pipoon.. Onko pystyyn kuollut idea?




Kovin on söpö muistikirja.
Näppärän kokoinenkin. Ja nauruun purskahdin, kun näin että siinä on ruudutus..
S
wappikaverini sai myös ruudutetun vihkon :)
















Myöskään kissakavereitani ei ollu unohdettu. He saivat omat herkkunsa ja minä omani. Ne vaan ei ehtinut säilyä iltaan asti.. Siis Fudgea... Ei sitä vaan voi olla syömättä vaikka kuinka ois päätt.änyt että ei karkkiin koske...



Lämmin kiitos AnnieFin <3

tiistai 16. elokuuta 2016

Eihän kesä vielä mennyt, eihän?

Jos uskot, että osaat, sinä osaat. Ja jos uskot ettet osaa, olet oikeassa.— Mary Kay Ash

Herranen aika, kuinka pitkä aika viime kerrasta blogitekstien parissa onkaan... Syytän kesää, vaikka totuus on, että mulle tuli ähky ja epätoivo.. Miks tätä kirjoittaisin, juu vieläkin itselleni. On ajatuksena kiva kun tiedän pystyväni palaamaan jonkin työn pariin vaikka kolmen vuoden kuluttua. Vaikka nyt
 olenkin täällä bloggerissa, niin kyllä sillointällöin käyn katsomassa vanhoja juttuja wordpress ajalta..

Mulla on kesä mennyt enemmän ja vähemmän kipuillessa, siitä ei sen enempää täällä, ehkä tuolla cerppipäiväkirjassa sitten kunhan saan tämän postauksen valmiiksi.

Apuna mulla on vesi ja silmätipat :)

Mä oon jäänyt aivan koukkuun niin suomalaisiin kuin muihinkin neulepodcasteihin. On mulle tullut sellaisia suosikkeja, että kun puhelin piippaa sen merkiksi, että joku on laittanKappaut uuden pätkän esille niin silloin jää kaikki hommat käsistä ja ryntään katsomaan postausta. Yleensä puhelimella... 
Pitihän mun kokeilla filmata pikkupätkä itsekin.. Juu ei! Ei todellakaan ei! Kissat juoksi koko ajan edessä, mä näytin rumalta, kiroilevalta läskiltä. Mikä tietenkin olenkin, mutta että sitä vapaaehtoisesti katsoisin niin ei tuu kesää. Ei, ei, ei...

Sitten ajattelin, minä kun oon semmonen höpöttäjä niin voinhan minä blogata kuin kuvaisin.
Tai siis en voi, mutta jotain sinnepäin.

Lempimuki näkyykin tuossa ylhäällä. Kurkataanko mitä mulla on aktiivisena?
Niitä on kaksi. Juu-u, ihan totta. Yleensä on yksi ja sitten semmoset vaivaset parikymmentä ufoa pitkin kämppää.

Tytär toi mulle kirjastosta Veera Välimäen Huivileikki-kirjan ja valitsin sieltä puikoille Kappan. Mulla vaan on pakko olla sellainen työ puikoilla, jota voin kutoa vaikka silmät kiinni.. Se on nyt puolessa välissä. Noin 1,1m pitkä :) Ihana, tykkään sikana <3



No sukatkin tietenkin voi.. Mutta nämä NuorelleMiehelle tulevat sukat olivat hieman unohdettuna kuukausia, mutta sitten kun keksin laittaa ne nahkaiseen pussukkaan niin jopa alkoivat edistymään. Viikatteiksi kutsun sukkia kun aina kun tartun niihin niin laitana Viikatteen soimaan... Älä kysy miksi. En tiedä sitäkään..

Toinen ihan oikeasti aktiivinen on "salaisuus"... Ei oikeasti, mutta kun me tärkeän ystävän kanssa päätettiin, että saamme ne suunilleen samaan aikaan valmiiksi niin enhän minä voi kertoa mikä se on. Enhän?

Tänään en ole siihen koskenut, kun olisi pitänyt kuvata siitä yksi pätkä ja lähettää ystävälle ja kysyä näyttääkö vähääkään oikealta. Ja oon pikkusen lääkepöllyssä ollut koko päivän niin ei todellakaan kannata tarttua työhön jossa pitää jotain, vaikkakin vähän, miettiä. 

Hmmm... Toinen pikkasen vähemmän aktiivinen on mukavasti lähellä Ikean pussukassa aivan tyytyväisenä. Hän tietää, että pian tartun häneen taas. Siitä tulee paita minulle itselleni. Jälleen ylhäältä alaspäin aloitettuna..


Mietin, että mahtaakohan mahtua päälle, mutta sovituksen tehtyä huomasin, että hyvin istuu. :)

Kissa-assarit jahtaa kärpäsiä niin tehokkaasti, että mulla menee hermot..


Mietin jos tänä iltana, en katsoiskaan Screamia Netflixistä vaan tarttuisin kirjaan joka mulla on lukuvuorossa. Se on: Mördaren i folkhemmet. Olen niin alussa, etten osaa sanoa mitä siitä pidän, mutta jos kirjan omistaja Mummuni (91.v) sanoi että se on hyvä niin sen on pakko olla. NuoriMies osti kirjan Mummulle synttärilahjaksi ja vanha rouva luki sen muutamassa päivässä.

Paitsi, että mä haluun tarttuu Kappaan..
.