CRPS ja minä

















 Tämä sivu tuotti, mulle vaikeuksia ihan otsikosta alkaen.. olisiko se minä ja crps, crpsäni, tai crps ja minä.? Päädyin jälkinmäiseen, koska vaikka kuinka haluaisin kirjoittaa minä ja crps niin enää se ei ole minä jolla on crps vaan nykyisin se on crps jolla on minä... Meniköhän tää vaikeaksi??

Koska en jaksa vaivautua kaivamaan "sairausmappia" esille niin aikajana on vähän suuntaa antava miten ja milloin kaikki on edennyt.

Vuosi taisi olla joko 2005 tai 2006, kun olin jo niin vanha tekijä kassatyössä, että toinen olkapää sanoi työsuhteensa irti. Ei siinä auttanut kuin painattaa tohtorin pakeilla ja lähes samantien hän kertoi sen mitä jo tiesinkin, että olkapää on leikattava. Ja niin se sit viikonpäästä jo leikattiinkin. Joo, leikkaus onnistui siinä mielessä,  että olkapään alkuperäinen vamma kyllä parantui, mikään muu sitten ei sen jälkeen olekkaan toiminut.

Mua oli varoitettu, että jostain syystä juuri olkapääleikkauksen jälkeen kivut tulee oleen hurjat ja ihan oikeassa lääkäri olikin. Sitä en siinä vaiheessa osannut edes ajatella, että sen jälkeen ei ole kivutonta päivää ollutkaan.
Minä juoksin todella pätevän fysioterapeutin luona kuntoutettavana ja parhaansa hän yrittikin, mutta leikannut kirurgi sitten päätti että menen parin viikon kuntoutukseen, että saadaan selville vähän tarkemmin missä vaiheessa käden kans mennään. 
Mentiin siinä vaiheessa, että päälle paukahti ensimmäinen hieman pidempi sairausloma ja silloin sain ensimmäiset epäilyt CRPS diagnoosista. Mulle se ei sopinut lainkaan, sen jälkeen kun olin netistä kahlannut kaikki englanninkieliset julkaisut mitä löysin..
                           

Niinhän siinä kävi, että olin vielä toisella kuntoutusjaksolla saman vuoden aikana vaikka tuossa vaiheessa, ei serppi ollut levinnyt minnekkään.. Tai niin mä olin luullut, mutta kuntoutusjakson aikana tuli ilmi, että oli se pirulainen jo jalkaankin levinnyt. Itse en ollut ymmärtänyt, että jalan turpoaminen ja värimuutokset ja ajottaiset kivut olisi cerppiä. Tyhmä minä! 
Niin paljon kun olin siitä lukenut en kuitenkaan tajunnut.  Tässä vaiheessa oli niin tramalit kuin triptylitkin koetettu kivunlievituksessä, mutta kummasutakaan ei ollut sanottavammin apua.. Lyrica oli sit se mistä olen parhaimman avun saanut ja tällä hetkellä se soljuu alas 300mg+300mg /vrk annoksilla... Ja niiden lisäksi tietenkin kourallnen muita lääkkeitä päivässä. 

Osatykyvyttömyyseläke mulle myönnettiin 2010 ja täyttä haetaan koko ajan. Bumeragina hakemus on tullut 5-6 krt.

Yritin palata työelämään, mutta siitä vaan ei tullut mitään. Kassalla kun istuin niin vaikka hanskat kädessä tein töitä niin myös aistiyliherkkyys teki kipujen lisäksi työnteon mahdottomaksi.

Mä yritin liikunnalla ylläpitää sitä liikkuvuutta mikä nyt milloinkin oli mahdollista, yritin ihan viimeiseen asti, mutta paskat se mihinkään auttoi.

Jokainen päivä tunnen kaikki viiltävät, polttavat, raastavat ja kaikki muut paskat mitä tää on tuonut tullessaan.

Himassa mulla on kaikki mahdolliset käsituet, pienapuvälineet, kyynärkepit, pyörätuoli ja inva-mopo. Vielä kun saisin jonkun tänne siivoamaan kerran viikossa..

Yhteensä olen ollut kuntoutusjaksolla varmaankin sen ainakin 5krt. Se mitä välillä ajattelen, että miksi ei olisi esim. hierontaa, fysio,- ja toimintaterapiaa säännöllisrsti tai edes epäsäännöllisen säännöllisesti?  Enpä ole asiasta koskaan lääkäriltä kysynyt..  Ja paljon muutakin on tainnut jäädä kysymättä..

Juuri tällä hetkellä en sairauteni suhteen muuta tiedä kuin sen, että tästälähtien jos tulee kipukohtauksia tai kivut muuten vaan on pilvissä niin enää en kärvistele niiden kanssa himassa peitonalla nyyhkyttäen vaan painatan ensiapuun... Lukee nimittäin jokaisessa bumerangissa että eihän minulla ole sairaalapäiviä sairauden  vuoksi.... ja nyt on paras lopettaa tai meneen haukkumiseks loput...  
Paljon jäi kertomatta eli jos haluat kysyä jotain niin ihan vapaasti vain. 


                           
  


            
                        Voikaahan hyvin ystävät! ♥

3 kommenttia: